Helsingin ja Vantaan kuntaliitoshankkeen motiivit alkavat selvitä. Kauppakamarin kannanotossa on perusteet esitetty avoimemmin kuin innokkaimpienkaan kokoomuspoliitikkojen suusta: puolen miljardin palvelujen yksityistäminen ja kahden tai kolmen miljardin kiinteistöjen ja liikelaitosten ulosmyynti. Helsingin kaupunki on kauppakamarin mielestä ollut liian hidas yksityistämisessä ja kuntaliitoksella halutaan palvelumarkkinoita vauhdittaa.

Helsingin Sanomien kyselyn mukaan kuntalaisten mielet ovat kääntyneet kuitenkin päinvastaiseen suuntaan, yksityistämisen kannatus on vähentynyt.

Kauppakamarin taustaselvityksessä on verattu, että Helsinki-Vantaasta syntyisi seitsemänneksi suurin yritys, heti UPM:stä seuraava. Siis sellutehdas eikä itsehallinnollinen kunta. Kuntapuolen selvityksissäkin kansanvallan kysymys on jäänyt melko vähälle huomiolle. Perustuslaissa kirjatusta itsehallinnollisen kunnan oikeudesta ei puhuta, enemmänkin tehokkuudesta. Vantaa näyttäisi kuitenkin tuottavan palvelunsa näillä mittareilla melko tehokkaasti. Yhdistämällä ei halinnossakaan taidettaisi säästää. Voisi käydä päinvastoin.

Seutuasioita pitää hoitaa yhdessä ja hoidetaankin, viimeisimpänä joukkoliikenteen yhteinen järjestäminen. Vantaalaisten veroista viiden tai kuuden veropennin edestä tuotetaan kuntien yhteisiä palveluja kalleimpana sairaanhoito. Ongelmana on päätöksenteon katoaminen kuppikuntiin. Tarvitaan äänestämällä valittu valtuusto ja sen alainen hallinto. Rahansakin sen pitää saada omin keinoin, maksuina ja veronakin. Kati Peltola on julkaissut selkeän kirjoituksen asiasta HS:n mielipidesivulla 17.1.2011.

Nyt Vantaan yhdistäminen Helsinkiin näyttää olevan vastatuulessa. Vantaan kaupunginhallitus oli äänin 12-5 päättämässä selvittelyn. Viisi kokoomusedustajaa halusi jatkaa. Asiasta päätetään varmemmin valtuustossa tammikuun lopussa.

Kuntaliitosasia tuskin vielä kokonaan kuolee. Uhkaillaan valtion puuttumisella. Kuntalaisten melko yleiset liitosta puolustavat mielipiteet ymmärtää hyvin. Nykyisten mammuttikuntien asioista on jo vieraannuttu ja hällä väliä tunnelma on tarjolla. Kunnallista päätösvaltaa on pilkottava pienemmäksi, ymmärrettäväksi. Mutta voima on kartutettava tämän suunnan tueksi, jotta sellutehdashanke samalla kaatuu.

Vantaan sosiaalialan työntekijät kutsuivat koolle tilaisuuden, jossa hahmotettiin köyhyyden kasvoja. Monet toimijat virkatyönään sosiaalipalveluissa ahertavista, Ruoka-avusta mielen­terveys­yhdistykseen ja Vantaan työttömiin saivatkin puheenvuoroillaan aikaan hahmoa köyhyyden moniin puoliin.

Kaikkiaan köyhyys kasaantuu, tiukka elämänhallinta kaatuu kuin korttitalo pienestäkin muutoksesta. Jaloilleen pääsy vaatii paitsi viranomaisten apua myös tukea itsetunnon löytämiseen.

Sosiaalituella ei pääse ylös köyhyydestä. Perusetuudet ovat menettäneet arvostaan vähintäänkin kolmanneksen. Toimeentulotukea tarvitsevat säännöllisesti jo monet pienipalkkaisissa töissä käyvätkin. Työllistyminen on kuitenkin peruskeino parempaan elämäntilanteeseen nousemiseen. Professori Olli Kangas on todennut, että köyhyyden lisääminen on tietoista politiikkaa. Perusturvan pitäminen vuodesta toiseen alhaalla ja viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin sysättävien määrän kasvu todistaakin tämän. Työttömyysturvasta voi pudota pysyvästi ulos. Köyhyys koettelee lapsiperheitä, mutta yksinäisyys on valtaosalla köyhyyden seuralaisena.

Vapaaehtoistyö näyttää voimansa pulassa olevien ihmisten kohtaamisessa. Ruoka-apu ja työttömien toiminta ovat myös osa kuntoutumista. Näistä kohtaamisista avautuvat yhteydet myös oikeiden viranomaisten puheille.

Lama-aika nostaa avun tarpeen. Viime lamassa 1990 luvulla toimeentulotukeen turvautuvien perheiden määrä nousi kahdesta tuhannesta seitsemään tuhanteen. Nousuvuosina luku laski vain 5000:een ja on nyt taas nousussa. Joka kymmenes kotitalous joutuu turvautumaan toimeentulotukeen ja näistä kolmannes pitkäaikaisesti. Pitkään työttömyyteen joutuvien määrä on kasvussa yli kahteen tuhanteen, joukossa paljon nuoria.

Köyhyyden kasvu on pysäytettävä. Sosiaalibudjettia on vahvistettava ja pidettävä peruspalvelut kunnossa. Köyhyyden poistaminen ei ole vain toimeentuloasia vaan myös hyvän opetuksen, vapaa-ajan vieton mahdollisuudet ja terveyskeskuksen riittävä lähipalvelu. Pitemmän päälle tarvitaan myös asenteiden ja arvovalintojen muutosta. Köyhyyttä ei saa hyväksyä. Eriarvoisuus on ihmisoikeuskysymys ja tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle.

Minkä myrskyn? Keskittämisen ja yksityistämisen hurrikaanin.
Vantaan terveyskeskusten kehittämisetä on nyt esitys lautakunnassa käsiteltävänä. Ennakkoviritysten valossa oikeisto haluaa viedä esityksen läpi vaikka äänestämällä piittaamtta vantaalaisten 30 000 nimen vastakkaisesta mielipiteestä.

Lautakunnalle esitetyt suunnitelmat näyttävät huterilta ja perustelut ontuvat tai useimmiten puuttuvat. Ideologista mantraa keskittämisen ja ulkoistamisen hyödyistä toistetaan, mutta kustannusten säästöä tai vaikutuksia vantaalaisten terveydentilaan ei ole löydetty konsulttiavusta huolimatta.
Pienempien terveysasemien kohdalla valitetaan, että tiukoissa henkilöstötilanteissa joudutaan tulemaan apuun toisilta asemilta. Näin kaiken järjen mukaan pitääkin tehdä. Entäs sitten, jos terveyskeskukset pannaan liikelaitoksina kilpailemaan? Voi vain arvailla sisäisten tilausten pyörittelyä ("Ei kuulu meille").
Hyvään joukkoliikenteeseen vedotaan. Se unohtuu, että terveyskeskusmaksuun tulee nelisen euroa lisää jokaisesta reissulta, jos joudutaan ajelemaan? Lopuksi esitetään sen terveysaseman lakkauttamista (Katriina), josta on kaikkein huonoin joukkoliikenne ehdotettuun paikkaan (Myyrmäki). Kaikilla bussiyhteyksillä vaihto! Terveyskeskuksen tilalle esitetään avosiraanhoidon palveluja, vastaanottopisteeseen jonne on Vantaan vähäisin joukkoliikenne.

Dosentti Rimpelä totesi talvella Tikkurilassa terveyskeskusliikkeen keskustelutilaisuudessa , että terveyskeskusten laitostamiset ja ulkoistamiset ovat useimmiten ilmaus johtamisen ongelmista, mitkä eivät kuitenkaan tällä toimenpiteellä ratkea. Ainakin Lahdessa ja Kouvolassa on huonot kokemukset. Pitäiskö nyt ensin kakessa rauhassa kehittää se listautumismalli ja tiimityö. Kaikkiaan tarvittaisiin kai muutama lääkäri lisää, kun väkimäärä kasvaa parilla tuhannella vuosittain?

Korson Lumossa oli koolla parisataa kuntalaista kommentoimassa terveysasemien supistussuunnitelmia. Keskeiset virkamiehet esittivät perusteitaan ja muutama kunnallispoliitikko kantojaan. Lopulla tilaisuutta pääsivät ääneen rivikansalaisetkin. Kuulija saa katsauksen koko kunnalliseen itsehallintoon.

Valitsivat yksimielisesti kokeneen sairaalajohtajan etelän keskussairaalalle. Valinta ei kuitenkaan taustalla kaikkia miellyttänyt. Vantaalla valittivat johtavat kokoomusvirkamiehet muutaman saman puolueen kuntapatun  säestyksellä(kaikki siis miehiä), ettei omistajalta ollut kysytty mitään valinnan suhteen. Mikä hiersi?

Valittu johtaja Linden oli ennakkoon sanonut, että taitaisi olla parempi kehittää edelleenkin yhtenäistä HUS sairaalapiiriä kuin pilkkoa se useampaan alueyksikköön ja yliopistosairaalaan. Alan kallistua tälle kannalle minäkin. Kokoomusjohtajat pitävät isoa melua sairaanhoidon kustannuksista, mutta se on eri asia kuin hyvä ja joustava hoito. Kyllä alueyksiköitä voidaan tilikirjoihin piirtää ja tuottoisuutta tarkkailla, ei  tarvita pelaavan palvelun pilkkomista tai yhtiöiden värkkäämistä. Yliopistotutkimus pitää maksaa kokonaan valtion pussista olipa piiri mikä hyvänsä.

HUS on itsenäinen kuntayhtymä, jolle on annettu osa tehtävistä. Sillä on oma hallintonsa, jossa Vantaankin edustajat ovat mukana. Kunta on enemmänkin yhteistyökumppani. Mikään ei tietenkään estä tuottavasti toimimasta. Tällaista opetti kokoomuslainen pormestari Pajunen erään toisen kuntayhtymän puhujapöntöstä.

Tuttavapiiristä on oltu HUS-sairaaloissa hoidossa. Järjestään kaikki kehuvat. Viimeisin oli rintasyöpäpotilas. Seulontatutkimukseen ei tullut ajallaan kutsua, mutta potilas oli itse aktiivinen. Yksityispalvelun laskulla uhkaamalla sairaalatutkimus järjestyi nopeasti, tosin sairauden puhkeamiseen nähden myöhässä. Kun Peijaksen leikkausjono oli pitkä, niin suositeltiin  naistenklinikkaa. Palvelu pelasi viivytyksettä yhtenäisessä siraalassa. Niin tuntuu yleensä pelaavan, mutta kommenttien perusteella palveluun pääsy saattaa olla vaikeaa. Siihen on monesti taas syynä kunnan säästökuuri.

Toinen karsimishanke on Vantaan terveyskeskusten vähentäminen kolmeen. Kuntalaismielipide on ihan selvä, nykyiset terveyskeskukset pitää säilyttää. Kaksikymmentätuhatta nimeä adresseissa on ja vapaaehtoisvoimin järjestetty kansanäänestys. Kun kerää nimiä, niin sana "terveyskeskus" pysäyttää ohikulkijan ja adressi saa nimen lisää. Lastenvaunuja työntävät ilman muuta pysähtyvät, vanhempi väki on karsimishankkesta ihan vihoissan. Jopa oluelta tuoksahtavat jätkämiehet kirjoittavat, vaikka eivät yleensä kiinniostu kuntapolitiikan koukeroista.

Perääntymisen merkkejä on jo ilmassa, mutta vaikuttamista tarvitaan vielä.
www.terveysasemat.blogspot.com