Kauhajoen tapaus ei enää mahdu tilastolliseksi yksittäisteoksi. Nuorten - miesten - veritekoja on jo useampia. Toimenpiteitä on pohdittu jo Jokelan jälkeen, mutta nyt on aika laajamttaisemmin tekoihin, lasten ja nuorten kehityksen tukemiseen. Matti Rimpelä puhui selkeällä kielellä 500:sta psykologista ja 500 sosiaalityöntekijästä päiväkotien, koulujen ja perheiden tueksi. Vaikeaa väittää vastaan.

Viisaalta kuulosti myös hänen puheensa ennalta ehkäisevästä työstä investointina. Kun kunnat ovat pystyneet maksamaan kaksinkertaistuneen huostaanoton kustannukset, 200 milj. €, niin ei pitäisi olla vaikeaa laittaa samaa summaa edellä mainittuun tukityöhön. Rimpelän mukaan on tehty laskelmia, jotka osoittavat investoinnin tuottavan vajaan kymmenen vuoden kuluttua sijoituksen takaisin. Rahastahan tässä yhteydessä ei olisi tarpeen lainkaan puhua, mutta nykyajan kuntapuhe on talouskieltä. Rimpelän mukaan kunnista puuttuu hyvivointisijoitusten laskutaito.

Vantaan lastensuojelussa on hyviä kokemuksia ja saavutettu taloudellista tuottoa  ns. varhaisen puuttumisen työtavalla. Huostaanotot on saatu laskuun.

Joskus tulee mieleen, että toimivin psykiatrisen avun muoto nykyisin taitaa olla kriisiapu. Se onkin tarpeen ja helpottaa vakavien tapahtumien hoitoa. Mutta tässäkin kiirehdimme auttamaan ns. terveitä ihmisiä, kun hoitoa syviin mielenterveysongelmiin joutuu odottamaan kuukausia.