Maanantain kaupunginhallituksessa alkoi talousohjelman valmistelu. Eero Väätäinen muisteli, että hänen mukanaolonsa aikana vuodesta 1992 lähtien on aina valtuustokauden alusta tehty talouden tervehdyttämisohjelma. Ohjelma valmistellaan maaliskuuksi kh:n käsittelyyn ja toukokuussa se on valtuustossa.

Työllisyys on Vantaalla keskeinen taustatekijä. Vielä luvut eivät ole hypänneet, mutta työttömyys on Vantaalla pysytellyt korkeammalla (6,6 %:ssa) kuin naapureissa. Verotulojen ennustetaan putoavan tänä vuonna ja erityisesti yritysten maksamat yhteisöverot. Niitä tosin on vain 10 % verotuloista. Eli verotulojen putoamista halutaan paikata neljällä kymmenellä miljoonalla. Mitä tehdä kun talousarvio on jo valmiiksi alimittainen: opetusryhmät uhkaavat kasvaa ja sosiaali- ja terveystoimen budjetti on pienempi kuin viime vuoden menot?

Kun vasemmalta yrittää nostaa ostopalvelujen "maksuautomaatin" seuraamisen tärkeyttä, niin oikealta kiirehditään korostamaan henkilökunnan määrän kasvua. Tehokkuusohjelmista puhutaan. Ostopalveluja hankitaan kuitenkin nyt enemmän kuin neljä vuotta sitten. Ne on sopimuksilla sidottu vuosiksi.

Muutamia pointteja:
Tuloista pitää puhua myös. Valtakunnan politiikassa tuntuu käsittömältä itsepäinen pitäytyminen suurituloisten verohelpotuksista, mutta on kunnallisverostakin keskusteltava mieluiten ajoissa, enennkuin palveluja ajetaan alas.

Heikoimpien niskaan ei lamalaskua pidä kaataa: omaishoidot, kotihoidon palvelut, ryhmäkoot kouluissa - tuen tarve oppimisvaikeuksissa oleville, päiväkotipaikkojen lisätarve kasvavilla alueilla...

Säästössäkin toimii ennaltaehkäisyn logiikka: pienellä säästöllä saatetaan tuottaa iso lasku jo parin vuoden päähän.

Lamaa ei saa kaataa myöskään henkilökunnan niskaan. Mahdolliset tehostamistoimet on korvattaava.

Ostopalveluja on tarkasteltava siinä, missä henkilökunnan määrää. Ostopalvelut eivät ole maksuautomaatti.

Mitkä investoinnit elvyttävät, mitkä tuottavat tulevaisuudessa, mitkä voidaan lykätä?