Vantaan Sanomien nettikeskustelussa on vaihdettu mielipiteitä ruuhkamaksun tarpeellisuudesta. Pohjana on lehden juttu ruuhkamaksun kannatuksesta: Helsingissä suurin osa kannatta, Vantaalla ei niin suuri osa. Minä kannatan, mutta asiassa on puolia. Tässä muutamia otteita kommenteistani:

Tukholmassa on hyvät kokemukset ruuhkamaksujen tehosta. Ruuhkat hävisivät kokonaan ruuhkatunteina perittävällä parin euron maksulla. Parempi nimi olisikin sujuvuusmaksu, kukapa ruuhkasta haluaisi maksaa. Porvarihallitus vakinaisti järjestelmän, vaikka alkuun oli vastustanutkin kokeilua.

Yhtä helppoa maksukehää on Helsinkiin vaikea rakentaa, joten joudumme odottelemaan paikannusjärjestelmien kehitystä.

Tukholmassa ei ainoastaan alettu periä maksua autoilta, vaan perustettiin kolmisenkymmentä uutta bussilinjaa -suoraan asuntoalueilta keskuksiin. Meillähän on tarjottu linjojen pätkimistä asemille. Joukkoliikennettä onkin mahdollista parantaa hetimiten. Alkuun voisi pudottaa hinnat puoleen.
...

Pekka Silventoinen on oikeassa Tukholman järjestelmän kalleudesta. Siellä on haluttu pelata varman päälle ja systeemi onkin toiminut varsin hyvin. Kun maksu säädettiin verona (trängselskatt) oli jokainen maksu alkuun veropäätös. Palkkasivat mm. satakunta valitusten käsittelijääkin, mutta valituksia tuli varsin vähän.

Olen Pekan kanssa samaa mieltä myös siitä, että viisaampi olisi panna ruuhkamaksujärjestelmän raha joukkoliikenteeseen. Ainakin alkuun voisi kokeilla sitä keinoa, siksipä ehdotan matkalippujen hinnan puolitusta. Myös joukkoliikenteen kalliin matkakorttijärjestelmän kulut pitää saada pienenemään, kun systeemiä uusitaan, ja rahat liikenteen pyörittämiseen. Kuntalaisuuden tarkistuksista, ristikkäiskorvauksista ja muista kommervenkeistä pitää päästä eroon, kun yhteinen organisaatio perustetaan.

Ilmaisessa joukkoliikenteesähän kallista maksujärjestelmää ei tarvita, mutta  siinä on omat haittansa (yhden pysäkkivälin matkat, liikenenvälineissä asustelu ym). Olen heittänyt tavoitteeksi pilkkahintaista joukkoliikennettä. Netistä voisi ostaa parinkymmenen euron kuukausimaksulla joukkoliikenenpassin. Vaihtoisesti yksittäisen matkan voisi maksaa euron tai kahden kolikolla. Kallista maksujärjestelmää ei tarvittaisi. Kunnat sopisivat alijäämän kattamisesta muutaman vuoden välein tehtävän matkustajatutkimusten perusteella.