Vantaan sosiaalialan työntekijät kutsuivat koolle tilaisuuden, jossa hahmotettiin köyhyyden kasvoja. Monet toimijat virkatyönään sosiaalipalveluissa ahertavista, Ruoka-avusta mielen­terveys­yhdistykseen ja Vantaan työttömiin saivatkin puheenvuoroillaan aikaan hahmoa köyhyyden moniin puoliin.

Kaikkiaan köyhyys kasaantuu, tiukka elämänhallinta kaatuu kuin korttitalo pienestäkin muutoksesta. Jaloilleen pääsy vaatii paitsi viranomaisten apua myös tukea itsetunnon löytämiseen.

Sosiaalituella ei pääse ylös köyhyydestä. Perusetuudet ovat menettäneet arvostaan vähintäänkin kolmanneksen. Toimeentulotukea tarvitsevat säännöllisesti jo monet pienipalkkaisissa töissä käyvätkin. Työllistyminen on kuitenkin peruskeino parempaan elämäntilanteeseen nousemiseen. Professori Olli Kangas on todennut, että köyhyyden lisääminen on tietoista politiikkaa. Perusturvan pitäminen vuodesta toiseen alhaalla ja viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin sysättävien määrän kasvu todistaakin tämän. Työttömyysturvasta voi pudota pysyvästi ulos. Köyhyys koettelee lapsiperheitä, mutta yksinäisyys on valtaosalla köyhyyden seuralaisena.

Vapaaehtoistyö näyttää voimansa pulassa olevien ihmisten kohtaamisessa. Ruoka-apu ja työttömien toiminta ovat myös osa kuntoutumista. Näistä kohtaamisista avautuvat yhteydet myös oikeiden viranomaisten puheille.

Lama-aika nostaa avun tarpeen. Viime lamassa 1990 luvulla toimeentulotukeen turvautuvien perheiden määrä nousi kahdesta tuhannesta seitsemään tuhanteen. Nousuvuosina luku laski vain 5000:een ja on nyt taas nousussa. Joka kymmenes kotitalous joutuu turvautumaan toimeentulotukeen ja näistä kolmannes pitkäaikaisesti. Pitkään työttömyyteen joutuvien määrä on kasvussa yli kahteen tuhanteen, joukossa paljon nuoria.

Köyhyyden kasvu on pysäytettävä. Sosiaalibudjettia on vahvistettava ja pidettävä peruspalvelut kunnossa. Köyhyyden poistaminen ei ole vain toimeentuloasia vaan myös hyvän opetuksen, vapaa-ajan vieton mahdollisuudet ja terveyskeskuksen riittävä lähipalvelu. Pitemmän päälle tarvitaan myös asenteiden ja arvovalintojen muutosta. Köyhyyttä ei saa hyväksyä. Eriarvoisuus on ihmisoikeuskysymys ja tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle.